WILJO LWD
|
SLA-II pistein: 12,5 + 21 + 10 + 20 + 20 = 83,5p
YLA2 pisteillä: 27 + 35 + 18 + 35 = 115p
Luonne
HUOM! Luonne kirjoitettu Viljon ollessa vielä ori!Wiljo LWD, tutuille vain Viljo, on todella ruunamainen. Jos herraa ei tuntisi paremmin, käytöksen perusteella sitä voisi helposti luulla oriksi. Se on säyseä, rehellinen ja kaikkien kaveri. Jos orin luokse tulee pieniä lapsia se käyttäytyy erityisen varovaisesti, varoen astumasta pienten jalkojen päälle tai tönäisemästä turvallaan pieniä päitä. Jos pikkuinen käsi ojentaa aidan ylitse pientä porkkananpalaa, ottaa ori sen erityisen varovasti hampaisiinsa huulilla hamuten. Muutenkin ori tuntuu nauttivat kaikesta saamastaan huomiosta ja sillä ei ole mitään sitä vastaan, että pienet sormet tökkivät sitä turpaan tai taputtelevat sieltä täältä. Hoidettessa Viljo tekee kaiken mitä pyydetään. Kaviot nousevat maasta ja ori kannatteleekin jalkojaan itse. Jos kovin hidasta kavion kaapiminen on, niin ori kuitenkin tylsisyy nopeasti ja laskee jalan takasin maahan tai ainakin yrittää tätä. Tällöin kannattaa pitää huolta, ettei varpaat jää alle tai varautua etukäteen ja komentaa oria olemaan kunnolla. Vaikka orilla pitkä pinna onkin, ei sekään mahdottomia jaksa. Huomion keskipisteenä oleminen kuitenkin maistuu herralle, erityisesti silloin, jos sitä tulee tallin kauniimman sukupuolen edustavilta kavioikkailta. Karsinassa ollessaan Viljolla on tapana höristä ohikulkeville, oli sitten kyseessä toinen hevonen, kottikärryjä työntävä ihminen tai pieni puudeli pinkissä kaulapannassaan ja parhaimillaan ori onnistuu aina houkuttelemaan jonkun rapsuttelemaan itseään tai ojentamaan muutaman heinänkorren pureskeltavaksi.
Hoidettaessa Viljo on hellyttävä tapaus. Ensinnäkin se rakastaa harjausta ja suan hierovia liikkeitä. Ori tahtookin aina nukahtaa ja nuokkua harjauksen aikana alahuuli vain roikkuen. Harjan ja hännän harjaaminen on hoitajalle tuskaa, sillä laiduntaessaan tai tarhassa ollessaan ori piehtaroi mudassa ja ryömii kaikki mahdolliset pusikot läpi. Jouhet täytyykin setviä päivittäin ja niistä löytyy aina kaikkea havunneulasista puolukanvarpuihin ja kaikkea siltä väliltä. Satuloinnin aikana Viljo ei juurikaan pullistele ja tässä saattaakin välillä käydä niin, että hoitaja kiristää satulavyön liian tiukalle. Se haittaa orin menoa ratsastuksessa ja tuntuu epämukavalta, joten onneksi ori aina huomauttaa asiasta närkästyneesyi häntää heiluttamalla. Peseminen on Viljosta hauskaa ja se on aina pitänyt vedestä. Kesäisin Viljon kanssa onkin mukava käydä uittoretkellä kuumana kesäpäivänä rankan valmennuksen jälkeen pulahtamassa viileään järviveteen.
Tarhaan viedessä ori on yhtä kiltti ja nöyrä kuin muutenkin hoidettaessa. Se kävelee kiltisti hoitajan perässä mukauttaen jopa askeleensa hoitajan vauhtiin. Ori onkin todella miellyttämishaluinen persoona, ainakin näin käsitellessä. Tarhaan päästessä Viljo on aina energiaa täynnä ja hoitajan kannattaa varoa, ettei ruuna vahingossa potkaise ilon huumassa hoitajaansa. Viljo on ulkoillessaan kauhea sottapytty ja ori nauttii mudassa piehtaroimisesta ja puskissa riehumisesta. Hoitajallehan tästä vain päänvaivaa tulee, kun saa joka ilta setviä orin jouhia tallissa, mutta onneksi se pysyy kuitenkin löytöretkillään tarhan aitojen sisäpuolella.
Viljo on ratsastaessa melkoisen kuuma pakkaus, vaikka muuten ori onkin säyseä. Se ei malttaisi seisoa hetkeäkään paikallaan, hädin tuskin sen verran että ratsastaja pääsee selkään. Pohkeille se on yliherkkä, mutta joskus tuntuu että suusta saa pitää kiinni ihan kunnolla. Viljon keskittyminen ei aina riitä kouluratsastukseen, maastoilu tai esteet olisivat paljon mukaempia. Viljon kanssa kouluratsastus on usein melkoista tahtojen taistelua, mutta työ kannattaa. Ensikränän jälkeen Viljo alkaa kuunnella ja toimia edes jotenkin hevosmaisesti. Orin askeleet ovat hieman pomputtavat, mutta niihinkin tottuu. Esteillä Viljo ryntäilee melkoisesti, ja on vahva kädelle. Toki Viljo hyppää, mitä ei aina uskoisi sen vain juostessa hullun lailla eteenpäin kohit estettä holtittomassa laukassa. Viljo on hankala hypättävä, eikä se sovi kaikille. Maastossa se on taas säpsy, mutta sitäkin enemmän menohaluinen. Se säikkyy jokaista oksan rasahdusta ja tuulenvirettä jonkinlaisella pukilla tai laukkapyrähdyksellä. Pitkät suorat orilla on mukava laukata, silloin kun se todella saa juosta eikä paina kädelle koko aikaa.
Sukulaiset
|
i. Viljo on suvultaan hieman mysteeri, mutta se on silti hieno lisä suomenhevosten jalostukseen. Isänä sillä on komeanvärinen orii Rimon Rocktähti kasvattajalta Rimon Suomenhevoset. Kapasitettia "Rokilta" löytyy aina 120cm esteisiin, irtona jopa 130cm. Ori kilpaili esteratsastuksessa muutaman kerran ja saikin kasaan kaksi sijoitusta. Luonteeltaan ori on kiltti, mutta ei kuitenkaan aivan mikään puuhevonen, vaan hermostuu silti turhasta ja ylenpalttisesta hössötyksestä. Ratsastettaessa tarvitsee kokeneen ratsastajan, joka saa orin pidettyä kurissa. Viljon lisäksi voikolta orilta löytyy yksi jälkeläinen, valitettavasti sekin kuitenkin orina.
ii. Rimon Raikuli oli kasvattajalleen kovinkin toivottu varsa ja odotukset olivat korkealla. Ori ei pettänytkään kasvattajaansa, sillä "Raikuli" oli hyvän rakenteensa lisäksi taitava ja ketterä ratsu esteratsastuksessa. Luonteeltaan Raikuli oli yleensä kiltti, mutta orilla oli kuitenkin omat pahat päivänsä jolloin kannatti suosiolla jättää ori rauhaan viettämään tarhaansa ylimääräistä rokulipäivää. Vaikka ori olikin hyvin energinen taaus, ei se alkanut hankalaksi näistä omista vaapaäivistään huolimatta. Valitettavasti ori kuoli jo 10 ikävuoden kohdalla ähkyyn, mutta ehti jättää jälkeensä kuitenkin yhden jälkeläisen.
ie. Rautias ja tähtipäinen tamma Rimaus toimi nuoruudessaan tuntiratsuna, kilpaillen aina silloin tällöin kokeneempien ratsastajien kanssa seurakisoissa, jopa muutaman kerran komeasti sijoittuen. Tamma vaihtoi kuitenkin pian omistajaa ja siirtyi nuoren esteratsastajan omistukseen. Tämän jälkeen tamma kilpailikin mukavalla menestyksellä niin esteillä, että koulussa, mutaman kerran jopa maastoesteratsastuksessa. Kuollessaan 25-vuotiaana tamma jätti jälkeensä kaksi jälkeläistä ja komean ja moniuolisen kilpailukalenterin koristeltuna useilla sijoituksilla.
e. Tamma Magnolian Illuusio on perusluonteeltaan hieman laiska, mutta todella kiltti ja ystävällinen. "Iina" kilpaili esteratsastuksessa ja kapasiteettia pikkutammalla löytyi 110cm asti, maastoesteillä taas 90cm. Koulussa tamma oli Helppo B'n tasoinen ratsu, joka taitavan ratsastajan käsissä kulki hienosti. Esteillä tamma hyppää hyvin itsenäisesti ja innokkaasti.
ei. Juonikas oli ori, jota ei tyhmäksi voi haukkua. Ori oli oikea kahlekuningas ja mestari tarhasta karkaamisessa. Vaikka luonteeltaan ori ei ollutkaan mikään helpoin, niin taitoa esteradoille löytyi. Rakenteeltaan ori oli hieman luiseva, ei todellakaan mikään suomalaisen ihannekuva, mutta tämän vian korjasi orin menestyminen esteradoilla. Siitokseen ori siirtyi jo nuorena ja onkin jättänyt jälkeensä 21 jälkeläistä.
ee. Tamma AN Ilmetty lähentelee rakenteeltaan täydellisen suomenhevosen perikuvaa. Tamma onkin näyttelyissä vierraillut useamman kuin yhden kerran eikä vielä toistaiseksi ole jäänyt kertaakaan palkinnoitta ja on kantakirjattu I-palkinnolla. Luonteeltaan tamma oli hieman kovapäinen, mutta ei kuitenkaan mikään aivan mahdoton kauhukakara. Ratsuna tamma oli taidoiltaan vaatimaton, mutta menestyi kuitenkin kohtalaisen hyvin kouluratsastuksessa. Jälkeläisiä jättänyt jälkeensä kolme.
Jälkeläisinfo
s. 15.02.2010 - o. Suvannon Pyry - e. Sannin Mirka - om. Jenna S.
s. 07.03.2010 - o. Suvannon Hurmos - e. Sannin Mirka - om. Petri
s. 31.08.2010 - t. Amarin Ainokki - e. Salmenkylän Ainotar - om. Vibaja
Kilpailukalenteri
39 KRJ-sijoitusta22 ERJ-sijoitusta
|
23.09.2009 - ERJ - 50cm - 1/30 24.09.2009 - ERJ - 50cm - 4/30 15.10.2009 - ERJ - 50cm - 2/40 17.10.2009 - ERJ - 50cm - 4/41 27.10.2009 - ERJ - 40cm - 5/60 28.10.2009 - ERJ - 40cm - 4/62 29.10.2009 - ERJ - 40cm - 5/63 29.10.2009 - ERJ - 40cm - 2/62 01.11.2009 - ERJ - 40cm - 3/40 03.11.2009 - ERJ - 50cm - 4/33 03.11.2009 - ERJ - 50cm - 4/31 08.11.2009 - ERJ - 40cm - 5/30 09.11.2009 - ERJ - 40cm - 5/30 10.11.2009 - ERJ - 60cm - 2/50 12.11.2009 - ERJ - 60cm - 3/50 12.11.2009 - ERJ - 60cm - 7/50 12.11.2009 - ERJ - 60cm - 2/50 14.11.2009 - ERJ - 50cm - 5/40 16.11.2009 - ERJ - 50cm - 3/30 16.11.2009 - ERJ - 50cm - 3/40 16.11.2009 - ERJ - 50cm - 4/40 06.12.2009 - ERJ - 50cm - 4/60 |
04.09.2005 - KRJ - Helppo B - 2/10 20.09.2005 - KRJ - Helppo C - 3/22 24.09.2009 - KRJ - Helppo B - 5/45 02.09.2009 - KRJ - Helppo A - 2/30 03.09.2009 - KRJ - Helppo A - 2/30 14.09.2009 - KRJ - Helppo A - 5/33 20.09.2009 - KRJ - Helppo A - 2/50 20.09.2009 - KRJ - Helppo B - 5/50 24.09.2009 - KRJ - Helppo B - 4/41 24.09.2009 - KRJ - Helppo B - 1/45 25.09.2009 - KRJ - Helppo C - 2/44 26.09.2009 - KRJ - Helppo B - 5/45 27.09.2009 - KRJ - Helppo A - 5/39 02.10.2005 - KRJ - Helppo A - 4/31 01.11.2005 - KRJ - Helppo B - 5/50 03.09.2009 - KRJ - Helppo A - 7/40 03.09.2009 - KRJ - Helppo A - 6/40 04.09.2009 - KRJ - Helppo A - 4/40 11.09.2009 - KRJ - Helppo B - 3/50 11.09.2009 - KRJ - Helppo B - 2/50 12.09.2009 - KRJ - Helppo B - 4/50 |
17.09.2009 - KRJ - Helppo A - 1/60 20.09.2009 - KRJ - Helppo C - 3/53 21.09.2009 - KRJ - Helppo B - 3/50 21.09.2009 - KRJ - Helppo C - 1/53 25.09.2009 - KRJ - Helppo B - 4/50 13.10.2009 - KRJ - Helppo B - 5/34 13.10.2009 - KRJ - Helppo B - 5/33 09.11.2009 - KRJ - Helppo C - 9/87 09.11.2009 - KRJ - Helppo B - 9/80 15.11.2009 - KRJ - Helppo C - 1/50 23.11.2009 - KRJ - Helppo B - 4/50 25.11.2009 - KRJ - Helppo B - 7/50 26.11.2009 - KRJ - Helppo A - 4/60 27.11.2009 - KRJ - Helppo A - 6/60 27.11.2009 - KRJ - Helppo B - 5/30 03.12.2009 - KRJ - Helppo C - 4/50 06.12.2009 - KRJ - Helppo B - 5/30 12.03.2011 - KRJ - Helppo B - 4/30 14.03.2011 - KRJ - Helppo A - 7/50 26.03.2011 - KRJ - Helppo B - 7/50 05.04.2011 - KRJ - Helppo A - 3/50 |
Päiväkirja
07. syyskuuta 2010Nyt on ollut hieman hiljaisempaa muutamaan päivään täällä Suvannossa, vaikka uusia hevosia onkin ostettu pari kappaletta. Syksy tekee tuloaan ja kilpailukausikin täytyisi saada käyntiin nuorilla hevosilla, mutta hitaastö tuntuu alkavan. Joulun alle on sitten suunniteltu laatuarvosteluissa käyntiä, joten onhan tässs vielä pari kuukautta aikaa treenata. Viljoakaan ei ole unohdettu, vaikka ruunalla onkin ollut nyt hiljaista. Luultavasti käydään veilä muutamissa laatuarvosteluissa, minkä jälkeen ori siirtyykin sitten täysin eläkkeelle ja puskaratsuksi. Luonteensa puolesta se sinne oikein mainiosti sopiikin ja kuntokin veilä kohillaan.
Estevalmennus 27.03.2010, valmentaja Seppo
Olimme aloittaneet hevosten valmentamisen aikaisin aamulla, joten Viljon saapuessa maneesille toisena valmennettavana Suvannon piha oli vielä aamu-usvan peitossa. Maneesi oli tuttuun tapaan hämärä, mutta olimme tottuneet jo siihen. Petri aloitteli juuri alkuverryttelyjä, kun aloin rakentaa rataa maneesin päätyyn. Yleensä en valmennuksessa anna itsenäisiä alkuverryttelyjä, joten tämä oli poikkeussääntö. Kokosin kuuden esteet sarjaan korkeudelta 60cm. Esteet olivat tosin lähekkäin, joten Viljo ei saisi rynniä, vaan sen pitäisi tulla hienosti koottuna esteelle, ellei halunnut kuperkeikkaa heittää. Lämmittelyesteiksi kokosin kuitenkin kolme 40sm okseria, jotka käskin ratsukon ravata. Puhtaasti ruuna ravasi niiden yli ja Petri käänsi voltilla ratsunsa ympäri kohti sarjaa. Ensimmäiset kaksi estettä Viljo hätiköi ja tuli aivan liian vauhdikkaasti esteelle, mutta kolmannelle Petri sai orin kunnolal hallintaansa ja lähestyminenkin onnistu. Loput esteet Viljo suorittikin keskittyen, puhtaasti ylittäen. Viljolla energiaa selvästi löytyi, joten Petrin ravatessa ruunalla voltteja kokosin vielä kolme 60cm estettä. Viljo hyppäsi ne tyylikkäästi yli, ei mitään ongelmia. Selvästi ruunalta löytyy kapaisteettia enemmänkin kuin 60cm radalle!
25. maaliskuuta 2010
Kokeilimme tänään hyvän sään sattuessa hiihtoratsastusta Viljon kanssa. Se on rauhallinen, pienikokoinen ja säyseä hevonen, täydellinen hiihtoratsastukseen. Miia, rakas tallityttömme halusi kokeilla olla hiihtäjänä hevosen perässä. Satuloimme Viljon, otimme liinan ja sukset mukaan ja lähdimme pellolle. Sinne oli aurattu leveä ura ihan omaan tarkoitukseensa, meidän hevosten valmentamista varten. Kävihän tämäkin melkei nsiitä. Minä nousin satulaan, ja alkuun Viljo ihmetteli, että mitä sen perässä oikein roikkuu. Lähdimem ravilla liikkeelle, eikä aikaakaan kun Miia jo upposi lumihankeen. Viljo ei tykännyt hyvää pysähtymisestä, sillä se oli jo päässyt vauhtiin mukaan. Yritimme kuitenkin uudestaan, tällä kertaa menestyen ja pääsimme tallilta 200m ravissa. Kotiinpäin Viljo innostui laukkaamaankin, eikä ongelmia ilmennyt. Oikein hauska päivä oli!
24. maaliskuuta 2010
Viljolla on viettänyt mukavan päivän tarhassaan, sillä annoimme hevosille vapaapäivän Suvannossa. Kevät on tulossa, maa märkää ja karvaa hevosista irtoaa enemmänki kuin olisi tarve. Suvannossa olemme ottaneet nyt joka-aamuiseksi rutiiniksi harjata hevoset. Viljolla on valmentautuminen on aika lailla hallussa, emmekä ole ruunan kanssa ollenkaan huolissamme. Vielä voi kestää hieman ennen kuin pääsemme itse kilparadoille. Muuten kevät on mennyt tavanomaisesti, ja meillä onkin nyt ruunan kanssa katse tulevaisuudessa, ja hyvältä näyttää!
Estevalmennus 23.03.2010, valmentaja Jenna.S
Viljo oli heti alusta alkaen järjettömän höseltäjä. Hetialkukäynneissä se töpötteli eteenpäin päätään heitellen jasteppaillen, aivan kuin selässä ei ketään olisikaan. Alkukäynnitolivat normaalia pidemmät odotellessani, että ruuna vähänrauhoittuisi. No, ei se rauhoittunut. Niimpä kehotin Petriä kokoamaanohjat. Aivan aluksi tarkoituksena oli saada Viljo rauhallisemmaksi ja kuuliaisemmaksi, nyt se kun ei tuntunut edes tajuavan että joku onsiellä selässä. Petri teki hommia hiki päässä mutta Viljo ei tuntunutrauhoittuvan ei sitten ollenkaan. Niimpä päätin saman tien päästäpojan tuhlaamaan energiansa. Kehotin Petriä nostamaan laukan. Hänkatsoi minuun epäuskoisena, mutta selitettyäni asian hyvät puolet tekityötä käskettyä. Laukka on toisin yleisiä luuloja hyväverryttelyaskellaji -jos se on pyörivää ja tahdikasta sekäennenkaikkea rentoa. Useimpien hevosten laukka on vain pilattu, jotensilloin se eiole hyvä verryttelyyn. Tänään saisimme parillalaukkaspurtilla Viljon kuluttamaan ylimääräisen energiansa ja samallakoko orin vetreämmäksi. Laukassa on myös helpompi ratsastaa takapää jaselkä kunnolla toimimaan ja kuolain elastiseksi. Ensisijaisestikuitenkin tarkoitus oli saada Viljo hiukan rauhallisemmaksi. NiimpäPetrin nostettua laukan kehotin häntä nousemaan kevyeeseen istuntaanja ajamaan ruunaa eteenpäin. Onneksi kenttämme on iso. Muista tukeasitä kunnolla suusta ettette kompuroi! Viiletitte kenttää kolmisenkierrosta ympäri, ennenkuin kehotin hieman himmaamaan ja vaihtamaansuuntaa koko rata leikkaa. Teit työtä käskettyä ja kehotin jälleenkiihdyttämään. Parin kierroksen jälkeen Vilho vaikutti jo hiemantajuavan, että ehkä onkin kivempi mennä rauhassa. Kehotin istumaansyvälle ala satulaan ja nojaamaan kunnolla taakse. Vauhtinne hidastuihieman, hyvä! Kehotin ottamaan mukaan isoja ympyröitä ja pitämäänhuolen erityisesti kunnollisesta asetuksesta ja ratsastamaansisäpohjetta kohti ulko-ohjaa. Kehotin pitämään vauhdin hiukanylireippaana, mutta ottamaan ruunaa reilusti enemmän käden ja pohkeenväliin. Kehotin hieman ajamaan oria eteenpäin samalla kun ottaa edestäreilusti kiinni. Pikkuhiljaa Vilho alkoi selvästi itsekin olemaan sitämietlä että rauhallisempikin vauhti riittäisi. Kehotin himmaamaanvauhdin normaaliin, reippaaseen tempoon. Pian Vilho alkoi taipuaperäänantoon ja täytyy sanoa; takajalat ja selkä työskenteliväterittäin hyvin! Niimpä kehotin siirtymään kevyeeseen raviin muttapitämään peräänannon ja takajalkojen työskentelyn. Ravissa kehotintekemään reilusti voltteja, kiemurauria, käynti-ravi siirtymisiä,ravin lisäämisiä ja kokoamisia ja suunnanvaihtoja. Petri teki työtäkäskettyä ja Vilhokin alkoi rauhoittua työskentelemään. Kun ravi oli selvästi vetreää ja työskentelynne hienoa, annoin teille levähdystauonkäynnissä. Sillä välin kokosin kentälle esteradan, joka koostuipystystä, okserista, trippelistä, vesiesteestä ja kolmoissarjasta(pysty, pysty, okseri). Aluksi esteet olivat pieniä kavalettejä, n.30cm korkeita. Kehotin tulemaan ensin suoralla linjalla olevan pystynpariin kertaan. Viljo kuumeni reilusti eikä olisi jälleen tahtonutkuunnella ollenkaan. Kehotin kääntämään pojan voltille aina kun tuntuusiltä ettei se kuuntele pidätteitä. Niimpä pyörittekin kohti estettälähinnä voltilta ja suoristit Vilhon vasta juuri ennen estettä. Hienoja rauhallinen hyppy, taktiikka toimii! Näin teitte pari seuraavaahyppyäkin ennenkuin Vilho tajusi, että nopeammin pääsee hyppäämään joskuuntelee ratsastajaansa. Niimpä kehotin teitä hyppämään ratana.Ratanne meni yllättävänkin hienosti. Vilholla on hyppytyyli ja autatsitä hienosti ponnistuskohtien kanssa. Korotin esteet 50cm ja tulitteradan vielä kahteen kertaan. Sitten päästin teidät loppuverryttelemäänitsenäisesti, Vilho nimittäin vaikutti jo aika nuupahtaneelta.
Maastoestevalmennus 21.03.2010, valmentaja Seppo
Päätimme tänään pitää Suvannossa hyvän sään ja hevosten mielialan ylläpitämisen vuoksi pienen maastoestevalmennuksen, vaikka hevosemme eivät kilpailekkaan siinä muuta kuin satunnaisen harvoin. Rata oli melkein kilometrin pituinen ja 50-80cm esteitä löytyi matkalta yhdeksän kappaletta. Ensimmäisenä otimme VIljo valmennukseen. Se oli intoa täynnä ja selvästi energiaa täynnä. Kun ori tajusi, ettei tänään mentäisikään maneesiin sen into vain kavoi. Viljohan on aina ollut hyvä maastoratsu, joten odotin orin nauttivan valmennuksesta. Petri nousi selkään ja lämmitteli ruunan kentän puomeilla ja volteilla. Pian ratsukko ryntäsi matkaan. Viljo laukkasi ensimmäiselle esteelle, joka oli 60cm korkuinen kivimuuri korvat hörössä. Kaksi seuraavaa havuilla koristeltua puista rakennettua pystyestettä Viljo hyppäsi hieman hätiköiden, mutta neljännelle esteelle Petri kokosi ratsunsa hienosti. Viides este oli 50cm korkuinen vanha kaatunut koivu, minkä yli Viljo hyppäsi tyylikkäästi virheittä. Lopulta ratsukko laukkasi maaliin. Viljo viskoi innoissaan päätään ja tuntui kovasti tykänneen valmennuksesta. Orilla oli selvästi vielä energiaa, mutta komensin Petrin jo maneesiin lumisateen yltyessä ratsastamaan hikiselle Viljolle loppuverryttelyjä.
Ryhmävalmennus 19.03.2010, valmentaja Seppo
Ryhmävalmennukset ovat niin mukavia, että päätimme taas kerran pitää yhden sellaisen Suvannossa. Ulkona ilta jo hämärsi, joten pidimme valmennuksen hämärässä maneesissa. Ystäväni Laura, Sini, minä ja tallityttömme Miia satuloimme Viljon, Ollin, Usviksen ja Hessun tulevaa kouluvalmennusta ajatellen. Hevoset olivat kaikki innoissaan, olihan viime valmennuksesta aikaa ja tällä kertaa oli muitakin ratsukoita mukana. Kaikki hevoset keskittyivät hienosti omaan suoritukseensa, vaikka alkuun orit ja Viljo hörähtivät muutaman kerran Usvikselle, joka osoitti mieltää lähimpänä takana tulevalle Hessulle potkaisemalla orin turvan edestä. Hörähtelyt loppuivat alkuunsa ja aloitimme valmennuksen. Viljo ja Usvis siirtyivät maneesin keskelle tekemään voltteja, Heesun ja Ollin ratsastaessa pääty-ympytöitä eri askellajeissa. Viljo ei kiinnittänyt muihin hevosiin juurikaan huomiota, mitä nyt muutaman kerran sivusilmällä vilkaisi. Voltiti olivat heti alkuunsa pyöreitä, eivätkä askellajin vaihtamiset vaikuttaneet asiaa nmitenkään. Pohkeenväistöä jouduimme harjoittelemaan muutaman kerran, mutta kolmannella kerralla Viljo syttyi ja lähti vetämää. Upeaa yhteistyötä Petri ja Viljo! Kumpikin tuntee toisensa ja luottamus on molemmanpuolinen, hienoa katseltavaa!
11. maaliskuuta 2010
Viikonloppuna tallityttömme Miiakin oli tallilla, joten päätimme lähteä kaksistaan ratsastamaan. Minä otin Viljon, joka oli koko aamupäivän juoksennellut tarhassaan ja hirnahdellut tylsistyneesti, vaikka eilen oli ollut kuitenkin estevalmennuksessa. Miia satuloi ratsukseen Auroran, joka olikin iloisesti vastassa heti tarhan portilla. Selvästikkään, ei siis todellakaam tämä pakkoloma sopinut Suvannon touhukkaille hevosille. Päätimme lähteä ratsastamaan kylälle päin. Näin viikonloppuisin kylätie oli autio, eivätkä Viljo ja Aurora olleet edes autoja kammoavia ratsuja. Sää suosi reissua, sillä aurinko paistoi ja hevosetkin olivat innoissaan. Loppumatkan tulimmekkin vauhdikkaasti laukalla, Aurora etummaisena ja Viljo nöyrästi perässä seuraten. Hauska reissu oli, vaikka eihän se aivan maneesivalmennuksen veroinen ole.
Estevalmennus 10.03.2010, valmentaja Seppo
Estetaidoiltaan Viljo ei kuulemani mukaan ole mikään mestari, joten päätimme tänänä Petrin kanssa hieman verestää ruunan taitoja esteillä. Alkulämmittelyt sujuivat hyvin ja Petrin ratsastettaessa VIljolla voltteja, siirtymisiä ja pysähdyksiä kokosin pienen verryttelyradan. Pian Petri käänsikin Viljon laukkaamaan ensimmäiselle esteelle, pieni 30cm pysty, jonka en uskonut tuottavan orille vaikeuksia. Viljo hyppäsikin esteen nätisti ja Petri pysyi hypyssä hienosti mukana. Kaksi muuta pystyä meni yhtä helposti ja pian ratsukko pääsikin jo sarjalle. Sarja sijaitsi maneesin keskellä ja koostui kahdesta 30cm aloitus- ja loppuesteestä, yhdestä 50cm okserista ja neljästä 40cm pystystä. Ensimmäinen ja toinen este meni kuin vettä vain, mutta okserilla Viljo ponnisti hieman liian aikaisin ja takajalja kolahti puomiin. Onneksi se ei kuitenkaan tipahtanut ja ratsukko sai pidettyä tarkaavaisuutensa. Lopulta Viljo laukkasikin viimeisenkin esteen ja virheetön rata. Kokosin vielä kaksi pystyä, yksi 60cm ja yks i50cm. Ensimmäinen meni yli juuri ja juuri, 50cm taas VIljo hyppäsi kepeästi kuten aina. Hieno valmennus, joka todisti että VIljolta löytyy esteillä paukkuja!
05. maaliskuuta 2010
Viljo on nyt oppinut tähän pieneen taukoon kisailusta ja treeniä valmennuksessa. Ruuna ei enää stressaa tarhassaan siitä, että pääseekö tänään lenkille vai ei. Viljon kanssa on kuitenkin todella mukava puuhastella ja mielelläni tuhlaan viikonlopusta tunteja ruunan paijaamiseen. Tänään lähdimme käymään lammella, pieni huviretki Viljolle valmennusten lomassa. Viljo oli innoissaan, kuten aina, ja korskahteli innoissaan talitinttien lennellessä ympärillä. Polku kiersi lammen ja matkaa tuli vain kaksi kilometriä, mutta onhan se toisinaan mukava rauhoittua kaukana tallin melusta ja olla yhtä luonnon kanssa, ainakin melkein. Nyt voidaan ottaa kotona Viljon kanssa hieman rennommin, sillä osallistuimme ruunan kanssa kaksipäiväiseen kouluvalmennukseen Lutinassa. Saa nähdä mitä tulee!
03. maaliskuuta 2010
Tänään tallilla kävi kengittäjä. Vanha ja mukava mies, joka oli toiminut hevosten kanssa pienestä pitäen. Meidän hevosten kannalta en suuriakaan ongelmia osottanut, mitä nyt varsan saattaisivat hieman ihmetellä. Olin pyytänyt kengittäjää tulemaan aikaisin aamulla. Hevoset olivat vielä karsinoissaan ja odottelivat ulos pääsyä, toiset kärsivällisesti ja toiset innokkaammiin. Aloitimme varsoista, eikä niiden kavioiden vuollossa kestänytkään kauaa. Viljo odotteli vuoroaan kärsivällisesti ja katseli kiinnostuunena käytävällä vuoltavia varsoja. Itse kenkien vaihtaminen sujui ruunan kanssa helposti, Viljohan on aina kuin herrasmies. Pian toivottavasti päästään taas Viljon kanssa kisakentille, joten täytyihän sitä popot uusia!
23. helmikuuta 2010
Viljo on saanut jo kaksi hienoa jälkeläistä, toinen maaliskuussa syntynyt Hamlet joka jää asumaan tänne Suvantoon ja helmikuussa syntynyt Team J&K:hin muuttanut nuori orivarsa Pyry. Molemmat ovat mukavia ja reippaita, vaikka Hamletin kovapäisyyteen ei tiedetäkään syytä, sillä varsan molemmat vanhemmat ovat todella mukavia ja kilttejä. Muuten Viljon kanssa on mennyt hyvin ja valmennuskausi on lähtenyt hyvin käyntiin. Toivottavsti pian päästään kilpakentille ruunan kanssa.
Ryhmäestevalmennus 21.01.2010, valmentaja Seppo
Olit kutsunut ystäväsi yhteiselle tunnille Suvantoon. Aiheena oli esteratsastus ja mukana olivat Tarmo, Tonttu, Olli, Viljo, Vinokkio ja Aino. Vilinää ja vilskettä siis riitti maneesissa. Viljo oli reippaalla tuulella jo heti alkuun ja katseli esteitä korvat hörössä. Muutaman kerran taisi se Aino Oikeallekkin hörähtää, mutta ratsastajan ohjatessa ori ensimmäiselle verryttelyesteelle oli ruuna jo hommassa taas täysillä mukana. Virallisella radalla ori ponnisti ensimmäiselle esteelle aivan liian kaukaa ja rojahti melkein keskelle estettä. Ratsastaja kuitenkin kokosi orin hienosti ja seuraavalle esteelle ori jo osasi katsoa oikean ponnistuskohdan. Viimeiselle esteelle ori hyppäsi taas liian kaukaa, mutta jotenkin ruunan onnistui venyttää itseään ja hypätä esteen yli vain takajalat puomia hipoen. Pudotusta ei tullut ja ratsukko laukkasi iloisena maaliin.
Kouluvalmennus 16.01.2010, valmentaja Seppo
Talutit maneesiin pienen, komean värisen suomenhevosen. Alkuun Viljo LWD katseli maneesia hieman silmät pyöreinä, mutta rentoutui pian. Nousit selkään ja siirryin keskelle maneesia. Kiersitte alkuun muutaman kierroksen käynnissä kehällä ja teitte muutaman pysähdyksen ja käännöksen. Viljo tuntui olevan kuulolla hienosti heti alusta asti. Teitte maneesin päädyssä muutaman voltin käynnissä, vaihdoitte suunta ja nostitte ravin ja teitte taas voltteja. Viljo tuntui oikovan hieman kulmissa ja ympyränne muisuttivat alkuun enemmänkin soikoita, kuin ympyröitä. Lopulta saitte kuitenkin volttine alkoivat sujua paremmin ja siirryimme maneesin toiseen päätyyn, ja toistimme harjoituksen kevennetyssä ravissa. Viljo tuntui jo lämmenneen, joten teitte keskellä maneesia vielä pohkeenväistöä. Viljo kulki korvat hörössä ja kuunteli apujasi. Ruunan hento talikarva alkoi jo hieman kastua hiestä. Loppuravit ja -käynnit päättivät lyhyen valmennuksen. Valmennus meni hienosti ja Viljo oli koko ajan kuulolla. Hienoa työtä molemmilta!
24. joulukuuta 2009
Jouluaatto valkeni kauniina, mitä nyt pientä tuiskua tuli, mutta sää oli kirkas ja aurinkokin pilkisteli pilven takaa. Heti aamupalan jälkeen hevoset heitettiin tarhaan. Tallityttömme Miia ja minä olimmekkin käyttäneet aamun valmistellen hevosille omia porkkana-omena-coctaileja, jotka katosivatkin pian parempiin suihin. Joulukuusen tallille haimme vasta jouluaattona, joten ohimennen heitimme hevosille tarhoihin havuja. Viljo oli innoissaan havunoksista, sillä olihan ruunalla varmasti tylsää yksin tarhassaan.
19. joulukuuta 2009
Viljo on nyt ruunattu, syinä orin keskittymishäiriöt kilpailuissa, vaikka muuten onkin todella mukava. Jalostukseen haluan kuitenkin tämän orin, joten otimme tulevia jälkeläisiä varten kuusi pakastetta. Se on selvää, että ainakin yhden jälkeläisen Viljosta haluamme Suvantoon asumaan ja jatkamaan sukua. Pian olisi tarkoitus aloittaa Viljon kanssa kilpaileminen ja valmentautuminen, ja Viljo tuntuukin olevan täynnä energiaa. Saapas nähdä mitä tulee!
10. joulukuuta 2009
Viljo on ollut tauolla nyt valmennuksissa, kun kilpailukausikin nyt loppui. Viljo saakin nyt viettää ansaittua lomaa, eikä se tunnu oria haittaavan. Mahan ympäryshän orilla on hieman kasvanut, mutta täytyyhän Viljonkin nauttia joulusta. Lunta on satanut paljon, eikä se hidasta tippaakaan orin menoa tarhassa. Päivät kuluvatkin Viljolla tarhassaan päivystäessä ja kerran tai kahden käyden maastossa. Ilma onkin suosinut meitä ja toivotaan nyt vain, että saataisiin jouluksi kunnon kinokset.
09. joulukuuta 2009
Lähdimme tänään Voltin ja Viljon kanssa maasoreissulle. Ilma oli lämmin ja pakkastakin oli vain kymmenisen astetta, täydellinen ilma siis maastoratsastukseen. Seppo ratsasti Voltilla ja minä Viljolla. Emme odottaneet suuriakaan ongelmia sen osalta, että molemmat olivat oreja. Välimatkan pidimme ja lopussa laukatessamme pellolla orit ottivat pienen kisailuhenkisen laukkaspurtin. Onneksi Viljon ja Voltin välit ovat aika lämpimät, vaikka molemmat olivat oreja.
16. marraskuuta 2009
Tänään olisi ystävättäreni Lauran syntymäpäivät ja päätimme lähteä koko konkkaronkalla yhdessä maastoon. Mukaamma lähtivät kaikki ratsastustaitoiset ja ei-matkaan lähteneet jäivät siivoamaan sotkuja talolle. Peräämme huudeltiin varoituksia, mutta emme niistä välittäneet. Ratsastin Lauran kanssa jonon ensimmäisinä, Laura Vinokkiolla ja minä Viljolla, tietenkin mukavalla turvavälillä. Perässämme tulivat Lauran sisko Junnulla, ja Lauran ystävättäret pitivät perää Heikin ja Sapen kanssa. Onneksi kaikki matkaan lähteneet olivat taitavia hevosharrastajia, muutenhan en ikinä olisi suostunut maastoretkelle. Ehjinä pääsimme tutulle pellon laidalla ja kannustimme ratsut laukkaan. Orit hieman innostuivat ja lopulta laukkasivat rintarinnan kiitolaukkaa, paitsi tietty Heikki, joka kuuliaisesti oli totellut Mirjan pidätyksiä. Lopulta yksi kerrallaan saimme ratsumme käännettyä Voltille ja palasimme takaisin tallille pientä polkua pitkin. Viljo oli saanut potkun pienoisenlapaansa, mutta onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut ja pojatkin saivat purkaa turhaa energiaansa kisaillessaan.
14.11.2009 kouluvalmennus Jette
Jo alkukäynneissä Viljo ei olisi malttanut kävellä, vaan pyrki kokoajan "tikutiku"-raville. Pyysin sinua rauhoittamaan itsesi ja rentoutumaan, ettet alkaisi heti ottamaan liikettä pois ohjista, vaan käyttämään istuntaasi enemmän. Kun kävely sujui jotenkuten, pyysin teidät raviin uraa pitkin. Tässä halusin teidän tavoittelevan rauhallista tahtia, eikä että vedetään täysillä vaan päämäärättömästi ympäri kaviouraa. Pyysin, että alkaisit tehdä ravissa voltteja ja vähän kokoamaan oria. Vaihtoitte suuntaa ja ravailimme toiseen suuntaan. Voltteja tehtyänne, käskin siirtyä laukkaan. Laukassa saitte jatkaa volttien tekoa, jotta sopiva tempo löytyisi. Viljo alkoi tulla hikeen ja vähän rauhoittuakin. Myös toiseen suuntaan laukka ja voltit sujuivat hyvin. Lopuksi teimme vähän pohkeenväistöjä käynnissä, jotka sujuivat moitteettomasti. Sinulla on kiva hevonen, mutta muistakaa ottaa ihan rauhassa.
03. marraskuuta 2009
Viljo on sopeutunut hienosti tallimme arkeen ja pitkät, koko päivän tarhaamiset ulkona tuntuvat sopivat orille. Saapahan ainakin purkaa energiaansa mielin määrin. Vielä emme ole orin kanssa ratsastaneet, sillä talvi tekee tuloaan ja vielä on tallin kanssa paljon tehtävää. Maasta käsin Viljo on kuitenkin osoittautunut todella kultaiseksi herrasmieheksi, ja vaikka suvultaan onkin vaatimaton, niin ehdottomasti yksi lempihevosistani. Todella mukava käsitellä ja aina naama iloisena, ihana herra ja en kadu ostamista tippaakaan!
18. lokakuuta 2009
Aamulla aikaisin lähdimme hakemaan uutta hevosta Juumaan, tällä kertaa kyseessä oli komea suomenhevosorii Viljo. Vilma, orin entinen omistaja olikin jo laittanut sen lähtövalmiiksi kuljetussuojineen ja kaikkineen. Lastaamisessa ori ei onneksi aiheuttanut mitään häslinkiä. VIljo sai myös matkaseuraa, toisen suomenhevosorin nimeltä VInokkio. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä, sillä Vinokkio ei katsellut Viljoa kovinkaan hyvällä silmällä, mutta onnksi mitään ei ehtinyt tapahtua. Tallille päästyä vein Viljon aluksi tarhaan, että ori pääsisi purkamaan turhaa energiaanasa ja tutustumaan uusiin tallikavereihinsa. Viljo on treenamaton ori ja tasoltaankaan ei mikään huippu, mutta kuitenkin mukavan oloinen herra. Saa nähdä miten seitten käy, kun aloitamme treenauksen.